Search

Viestintää ja journalismia alkuperäiskansojen näkökulmasta


 

Dialogia ja kohtaamisia arktisella -hankkeen järjestämä Indigenous Journalism Online-työpaja kokosi yhteen saamelaisten perinteisten elinkeinojen harjoittajia ja asiantuntijoita keskustelemaan erilaisten medioiden tärkeydestä saamelaiseen yhteiskuntaan, perinteisiin elinkeinoihin ja kulttuuriin liittyvän tiedon tuottamisessa ja jakamisessa. Mukana työpajassa oli DEA-hankkeen partnereiden ja kutsuvieraiden lisäksi Anders Eira Protect Sápmi -säätiöstä, toimittaja ja poromies Aslak Paltto, käsivarren kaivoshanketta tutkinut Marianne Ketola ja tutkija Inker-Anni Sara. Kirjoitus perustuu työpajan esityksiin ja keskusteluihin.


Alkuperäiskansakontekstissa journalismi on merkittävä tapa tuottaa ja levittää tietoa alkuperäiskansoihin, kieliin, kulttuuriin ja maankäyttöön liittyvistä asioista. Erilaisten medioiden ja viestinnän avulla on mahdollista välittää tietoa yhteisön sisällä, mutta myös laajemmalle yleisölle. Alkuperäiskansajournalismi, yhteisölähtöinen viestintä sekä uudenlaiset tiedon tuottamisen ja jakamisen keinot voivat myös vaikuttaa valtamediaan ja kehittää sitä. Työpajan aikana tutustuimme erilaisiin tiedon jakamisen tapohin, jotka tekevät näkyväksi perinteisiä saamelaisia elinkeinoja ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Keskustelimme dokumentoinnin ja sosiaalisen median voimasta, tiedon tuottamiseen liittyvistä valtasuhteista, saamelaisen perinteisen tiedon merkityksestä ja maaoikeuskysymyksistä.


Marinanne Ketolan puheenvuoro käsitteli Käsivarren Hietakeron kaivoshankkeen ympärille rakentunutta sosiaalisen median viestintää ja sen vaikutusta kaivoshankkeeseen liittyvän tiedon tuottamisessa ja levittämisessä. Hietakeron alueelle kaavailtu kaivoshanke vaikuttaisi merkittävästi alueen poronhoitoon ja ympäristöön ja se on myös Natura-aluetta. Ketolan mukaan perinteisellä medialla on tärkeä asema yleisen keskusteluilmapiirin luomisessa ja tiedon jakamisessa, mutta Hietakeron kaivoshanke ei kuitenkaan ylittänyt perinteisen median uutiskynnystä. Tämän vuoksi Hietakeron kaivoshankkeen ympärille rakennettiin näkyvä somekampanja, jonka avulla kaivoshanketta vastustavaan adressiin kerättiin yli 37 000 allekirjoitusta. Sosiaalisen median merkitys Hietakeron tapauksessa on ollut valtava. Ketolan mukaan sosiaalisen median avulla liike sai nopeasti näkyvyyttä kaivosta vastustavalle kampanjalle ilman perinteisen median portinvartioita.


Ketola toteaa, että on yleistä, että perinteinen media etsii ja löytää uutisaiheita somekanavien, -alustojen ja -kampanjoiden kautta. Sosiaalinen media mahdollistaa myös vaikeista ilmiöistä puhumisen suuremman yleisön edessä, johon valtamedia ei välttämättä tarttuisi.

Eri medioilla ja viestintätavoilla on tärkeä rooli, kun tuotetaan ja jaetaan tietoa saamelaiseen yhteiskuntaan, perinteisiin elinkeinoihin ja kulttuuriin liittyen. Poromies ja toimittaja Aslak Paltto kertoi digitaalisen dokumentoinnin ja tarinankerronnan merkityksestä saamelaisiin perinteisiin elinkeinoihin liittyvän tiedon jakamisessa. Paltto on tehnyt pitkäjänteisestä dokumentointityötä petovahingoista Lemmenjoen kansallispuiston alueella. Palton aineiston pohjalta on tuotettu dokumenttielokuva Poromiehen silmin (2019), josta katsoimme pätkän työpajan aikana. Palton työ on osoittanut, että petovahinkojen dokumentointi voi merkittävästi vaikuttaa esimerkiksi petokorvausten saamiseen: valokuvia ja videokuvaa voidaan käyttää todistusaineistona, kun halutaan tehdä näkyväksi ja todistaa petojen tekemät vahingot. Tämän lisäksi dokumentoinnin avulla on mahdollista tallentaa perinnetietoa sekä ympäristöä ja siinä tapahtuvia muutoksia.


Palton dokumentti kuvaa, kuinka petovahingot kuormittavat poroelinkeinoa ja aiheuttaa porotaloudelle valtavaa tuhoa. Petokannat kasvavat, sillä petojen suojelu hankaloittaa kaatolupien saantia. Etenkin ahmat, sudet ja petolinnut aiheuttavat suuria vahinkoja poronhoidolle vuosittain. Kuitenkin Suomessa keskustelu petoeläinten, petokantojen ja petojen kaatolupien ympärillä on kuumentunut. Poronhoitajien näkökulmasta petojen määrä pitäisi saada tasapainoon poronhoitoalueella. Pedot ja toisaalta petoeläinten suojeluun liittyvät päätökset ovat yksi poroelinkeinoon vaikuttava tekijä, joka muutenkin on ahtaalla ilmastonmuutoksen ja erilaisten maankäyttöön liittyvien käytäntöjen ja kilpailevien elinkeinojen vuoksi.


Maankäyttöön ja perinteisiin elinkeinohin vaikuttavista tekijöistä kertoi myös Anders Eira Protect Sápmi -säätiöstä. Säätiö on perustettu Norjan Poronhoitajien yhdistyksen ja Ruotsin Saamelaisten liiton toimesta. Järjestö tukee ja pyrkii turvaamaan saamelaisten oikeuksia maankäyttöön ja elinkeinoihin liittyvissä kiistoissa. Säätiö tarjoaa tietoa, neuvoja ja asiantuntijoiden apua maankäyttöön ja perinteisiin elinkeinoihin liittyvissä oikeuskysymyksissä sekä palveluita kansainväliseen oikeuteen perehtyneiltä asiantuntijoilta. Se tekee yhteistyötä saamelaisten elinkeinojen harjoittajien, alueella toimivien vaikuttajien ja viranomaisten kanssa.


Eira kertoi poronhoitoa ja saamelaisaluetta uhkaavista tekijöistä. Tähän vaikuttaa tällä hetkellä erityisesti poronhoitoalueiden pirstaloituminen alueelle rakentuvan infrastruktuurin vuoksi. Tieverkostot, rautatiet, tuulivoimalat, sähkölinjat ja kaivosteollisuus sekä erilaiset metsänhoitoon liittyvät käytännöt, armeijan toiminta ja kasvava turismi kuormittavat poronhoitoa, mutta myös poronhoitajia, jotka pelkäävät menettävänsä perinteiseen poronhoitoon käytetyt maat. Poronhoito on jatkuvasti koetuksella myös muuttuvien ilmasto-olosuhteiden vuoksi. Vakavia ongelmia poronhoidolle aiheuttaa myös ympäristön muutokset kuten lumiolosuhteiden muutokset (esim. lumimäärän kasvu ja jääkerros lumen päällä), lämpötilojen muutokset sekä metsän kasvu. Muutokset ympäristössä vaikuttavat muun muassa mahdollisuuksiin laiduntaa ja vaikeuttaa etenkin talvilaidunnusta. Muuttuvien ympäristöolosuhteiden vuoksi tulevaisuudessa tarvitaan enemmän maankäyttöön liittyvää joustavuutta.


Suuri kysymys kuuluukin, miten sovittaa ilmastonmuutos, saamelaisalueelle rakentuva infrastruktuuri ja perinteiset elinkeinot yhteen?

On tärkeää tehdä konkreettisesti näkyväksi tekijöitä, jotka vaikuttavat perinteisiin saamelaisiin elinkeinoihin. Erilaisten kuvitusten, paikkatietoanalyysien (GIS), teemakarttojen ja tilastokuvien avulla on mahdollista hahmottaa miten erilaiset rakenteet vaikuttavat maankäyttöön, poronhoitoon ja kuinka erilainen infrastruktuuri pirstaloi poronhoitoon tarkoitetun maan. Kuvitusten avulla on mahdollista tarkastella miten eri tekijöiden yhteisvaikutukset vaikuttavat poronhoitoon. Tämä havainnollistaa miten menneet, tämänhetkiset ja tulevat muutokset, rakenteet ja kehitys ovat vaikuttaneet ja tulevat vaikuttamaan perinteisiin elinkeinoihin ja maankäyttöön. Tämä myös mahdollistaa pitkän aikavälin seuraamusten arvioinnin.


Perinnetieto on tärkeä osa saamelaista poronhoitoa ja se tulee nähdä osana perinteisiä elinkeinoja. Saamelaisalueelle sijoittuvien ja perinteisiin elinkeinohin vaikuttavien hankkeiden päätöksentekoon tulee sisällyttää muun tiedon ohella perinteinen saamelainen tieto. Prosesseista täytyy myös olla tarpeeksi tietoa saatavilla saamen kielillä ja niiden tulee olla läpinäkyviä ja riippumattomia. Ongelmaksi päätöksenteossa on noussut olemassa olevan tiedon irroittaminen kontekstista. Esimerkiksi Ruotsissa on tehty analyysiä tuulivoiman vaikutuksesta porotalouteen ja ympäristöön ja aiheesta on saatavilla ajankohtaista ja asianmukaista tietoa, mutta ongelmaksi on noussut kontekstista irroitettu ja valikoitu tieto, joka ei anna kokonaisvaltaista kuvaa tilanteesta. Erilaisilla saamelaisalueelle pyrkivillä yhtiöillä ei ole pakkoa sisällyttää kaikkia faktoja raportteihinsa.


Perinteisen tiedon ja päätöksenteon läpinäkyvyyden merkitys korostui myös Inker-Anni Saran esityksessä, jossa tarkasteltiin Jäämerenradan ja Davvi tuulivoimalan päätöksentekoprosesseja saamelaisyhteisön näkökulmasta. Samalla luotiin katsaus saamelaismedian ja ylipäätään alkuperäiskansamedian rooliin heitä koskevan tiedon jakamisessa ja tuottamisessa sekä yhteiskunnallisten kamppailuiden ja valtasuhteiden näkyväksi tekemisessä. Jäämeren radan on kaavailtu olevan jatke Helsinki–Tallinna-rautatietunnelille, jota on suunniteltu jo vuosia. Jäämeren rata kulkisi saamelaisalueiden läpi ja halkoisi kuusi eri poronhoitoaluetta ja päättyisi Norjan puolelle. Ratahanke ei kuitenkaan ole tällä haavaa toteutumassa. Davvi-tuulivoimala on suunnitteilla Rástigáisán tunturialueelle Pohjois-Norjaan. Rástigáisán alue on kulttuurisesti merkittävää aluetta saamelaisille ja erittäin arvokasta aluetta myös saamelaisten perinteisten elinkeinojen kannalta.


Puheenvuoroissaan Sara ja Eira painottivat, että saamelaisyhteisön tulisi olla mukana saamelaisalueelle ja perinteisiin elinkeinoihin vaikuttavissa päätöksentekoprosesseissa alusta saakka.

Usein päätöksentekoa koskevat sidosryhmät ovat valikoituja ja ne eivät automaattisesti ole pitäneet sisällään saamelaisia poliittisia instituutioita, saamelaisia asiantuntijoita tai ylipäätään saamelaisyhteisöä. Samankaltaisia ongelmia on myös muilla alkuperäiskansoilla. Prosesseissa tulisi huomioida ja kunnioittaa perinteisiä saamelaisia tapoja tehdä päätöksiä. Päätöksenteossa maankäytön suhteen pitäisi ymmärtää paremmin perinteisen saamelaisen Siida-järjestelmän merkitys poronhoidossa ja saamelaiskulttuurissa. Esimerkiksi Davvi-tuulivoimalaa koskevassa päätöksenteossa saamelainen yhteiskunta ja yhteisö on ohitettu (ns. ”lack of early stage consultations”). Yhteisöä ei ole otettu mukaan päätöksenteon eri vaiheisiin eikä neuvotteluita yhteisön kanssa ole järjestetty automaattisesti. Päätöksentekoprosessien valtasuhteet ovat olleet epätasaisia ja eivätkä ne ole olleet läpinäkyviä. Epäluottamusta on aiheuttanut myös saatavilla olevan tiedon vähyys ja se, että saamelaismedia ei ole onnistunut saamaan tietoa aiheeseen liittyen. Toisinaan keskusteluita Saamelaisalueelle pyrkivistä hankkeista on käyty pitkään muiden partnereiden kanssa, jopa vuosia, ilman saamelaisyhteisöä.


Esimerkit korostavat saamelais- ja alkuperäiskansamedioiden merkitystä yhtenä väylänä jakaa tietoa maankäyttöön liittyvistä keskusteluista ja kamppailuista. Näin ollen onkin merkityksellistä, että mediat pysyvät valppaina, sillä ne ovat tärkeässä asemassa alkuperäiskansojen yhteiskuntiin ja perinteisiin elinkeinoihin ja oikeuksiin liittyvissä keskusteluissa sekä tiedon tuottamisessa ja jakamisessa. Lisäksi saamelais- ja alkuperäiskansamediat voivat jakaa tietoa ja kertoa ilmiöistä ja asioista, jotka muilta medioilta voivat helposti jäädä huomaamatta.


Työpajaan liittyvää tietoa ja linkkejä:


Hietakeron tapauksesta: https://eikaivoksille.wordpress.com/


Aslak Paltto (2019). Poromiehen silmin -dokumentti: https://areena.yle.fi/1-50203308


Protect Sápmi: https://protectsapmi.com/engelsk/english/


Inker-Anni Sara, Torkel Rasmussen & Roy Krøvel (2021). Defining the Limitations and Opportunities in the Consultation with the Sámi:The Cases of the Arctic Railway and the DavviVindpark https://arcticyearbook.com/images/yearbook/2021/Scholarly-Papers/17_AY2021_Sara.pdf


Kirjoittanut työpajan muistiinpanojen pohjalta: Mari Viinikainen, Lapin yliopisto

16 views0 comments